Esihenkilötyössä tarvitaan eri näkökulmia – kannustus ja esikuvat edistävät monimuotoisuutta

Alle kolmasosa Suomen insinööreistä on naisia, ja esihenkilöistä monessa yrityksessä vielä harvempi. Monimuotoisuus olisi työyhteisölle vahvuus, mutta sen saavuttaminen vaatii rohkeutta, kannustusta ja sopivia esikuvia.

Rejlersin uudet Business Unit Managerit Snehal Bopardikar ja Heidi Jaatinen työskentelevät esihenkilöinä miesvaltaisella alalla. Molemmilla on vuosien kokemus automaatiotekniikan asiantuntijatehtävistä. Uudet haasteet, laajemmat vaikutusmahdollisuudet ja työ ihmisten kanssa houkuttelivat heitä esihenkilöiksi.

Vaikka tilastojen mukaan naiset ovat vielä vähemmistönä teknisellä alalla, Jaatisen ja Bopardikarin mukaan naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä esihenkilönä teknisellä alalla kuin miehilläkin. Naiset voivat tuoda työhön uusia näkökulmia ja pehmeämpää ajattelua. Tämän merkitystä työyhteisölle kannattaisi tuoda vahvemmin esiin.

– Esimerkiksi empatiakyky, ymmärtäväisyys ja tunteiden huomioiminen ovat todella tärkeitä taitoja esihenkilötyössä. Naiset näkisivät itsensä esihenkilöroolissa nykyistä paremmin, jos näiden piirteiden tarvetta korostettaisiin, Jaatinen arvelee.

Kannustus vahvistaa uskoa omiin kykyihin

Moni nainen suhtautuu Jaatisen ja Bopardikarin mielestä vaativasti itseään kohtaan työelämässä. Rima on korkealla ja osa naisista kokee, että oma asiantuntijuus ei riitä esihenkilötehtäviin.

– Esihenkilön ei kuitenkaan tarvitse itse tietää kaikkea, sillä hänen tukenaan ovat tiimin asiantuntijat, Jaatinen huomauttaa.

Koko työyhteisöllä on tärkeä rooli siinä, kuinka naisten uskoa omiin kykyihin vahvistetaan. Kannustus ja luottamus rohkaisevat tarttumaan haasteisiin.

– Pääsin jo asiantuntijana tapaamaan asiakkaita Intiassa, ja esihenkilöni oli hyvin vaikuttunut vuorovaikutus- ja neuvottelutaidoistani. On motivoivaa, että Rejlersillä jokainen voi olla oma itsensä ja tehdä parhaansa. Olen kiitollinen siitä, että esihenkilöni ja työnantajani ovat uskoneet minuun ja kykyihini, Bopardikar sanoo.

Työyhteisön lisäksi naisten itsensä tulisi luottaa taitoihinsa. Ratkaisujen mahdollisia seurauksia ei pidä ajatella liikaa, sillä tämä voi herättää pelkoa, joka estää ottamasta haasteita vastaan.

– Seurauksia on ajateltava loogisesti, mutta ajattelemiseen ei pidä jäädä kiinni. Kun olet arvioinut ratkaisun mahdolliset seuraukset kerran, on aika ottaa harkittu riski, Bopardikar kannustaa.

Koulutuspaikat jakautuvat epätasaisesti

Teknisen alan sukupuolijakauma vääristyy jo alan koulutuksessa: naisten osuus tekniikan opiskelijoista on korkeakouluissa noin 20 %. Muutosta tarvitaan siis jo uravalintoja tehdessä.  

– Opintojen jälkeisiä työtehtäviä pitäisi avata paremmin. Insinööritutkinto antaa erittäin hyvän taustan moniin tehtäviin eikä rajoita juuri mitään. Jos työmahdollisuuksista on tarjolla niukasti tietoa, niiden hahmottaminen on pitkälti omien kuvitelmien varassa, Jaatinen toteaa.

Yliopistoissa naisia pitäisi houkutella eteenpäin teknisen alan tehtäviin erilaisilla kampanjoilla.

– Tilaisuuksissa pitäisi olla läsnä tekniikan alalla työskenteleviä naisia, jotka voisivat kertoa tarinaansa ja tarjota samaistumisen kohteita, Bopardikar sanoo.

Työuran alkuvaiheessa naisten kehitystä tukee myös yrityksen myönteinen perhepolitiikka, Jaatinen uskoo.

– Perheen perustaminen vaikuttaa edelleen enemmän naisten työhön, sillä he jäävät usein tietyksi aikaa kotiin lasten kanssa. En ole törmännyt siihen, että tämä olisi nähty ongelmana. Silti voi olla hyvä korostaa, että työnantaja tukee työntekijöitä tässä elinkaaren normaalissa vaiheessa. Huolta voi hälventää esimerkiksi lähettämällä kukkia ja toivottamalla tervetulleeksi takaisin, kun aika on sopiva, Jaatinen sanoo.

”Kaikkien etu on, että saamme alalle osaajia eri taustoilla, sillä eri näkemykset edistävät kehitystä ja innovaatiota.”

– Rejlers, kuten koko tekninen suunnittelu- ja konsultointiala, kärsii osaajapulasta. Kaikkien etu on, että saamme alalle osaajia eri taustoilla, sillä eri näkemykset edistävät kehitystä ja innovaatiota. Jo opintoihin pitäisi saada houkuteltua enemmän naisia, ja työpaikoilla meidän pitää luoda puitteet inklusiivisuudelle, sanoo Rejlersin toimitusjohtaja Mikko Vaahersalo.  

Kansainvälisyys näkyviin somekanavissa

Siinä missä tekniselle alalle tarvitaan enemmän naisia, Suomeen tarvitaan lisää kansainvälisiä osaajia. Bopardikar poikkeaa enemmistöstä myös etniseltä taustaltaan: hän on syntynyt ja käynyt koulunsa Intiassa. Bopardikar työskenteli Intian lisäksi Saksassa ja Belgiassa ennen kuin saapui Suomeen vuonna 2019.

– Teknisellä alalla potentiaaliset hakijat kiinnostuvat kansainvälisistä yrityksistä, jotka postaavat sisältöä englanniksi ja puhuvat diversiteetistä. Hakijat keskittyvät näihin yrityksiin, koska he tuntevat olonsa niissä kotoisaksi. Ainakin markkinointisisältöjä tulisi julkaista englanniksi, jos yritys haluaa houkutella tätä kohderyhmää, Bopardikar sanoo.

”Kansainväliset hakijat keskittyvät yrityksiin, joissa he tuntevat olonsa kotoisaksi. Tätä kohderyhmää voi houkutella julkaisemalla sisältöä englanniksi ja puhumalla diversiteetistä. Sillan yli pääsee askel kerrallaan.”

Rekrytoinnissa yrityksen kielipolitiikka ja tehtävissä tarvittava kieli tulisi Bopardikarin mielestä tuoda selvästi esiin. Jos suomen kieltä tai kansalaisuutta ei edellytetä, ilmoituksen pitäisi olla englanniksi. Jos taas suomea todella tarvitaan, ilmoitus kannattaa julkaista suomeksi.

Kansainvälisyydestä viestiminen ei tarkoita suomen kielen väheksymistä. Lähtökohta voi olla, että työtehtävissä pärjää englanniksi, mutta suomen kielen oppimisessa autetaan.

– Kollegani Rejlersillä osaavat englantia, mutta pidämme palaverit suomeksi. Hankala lause käännetään tarvittaessa, mutta sitten palaamme suomeen. Pidän tästä kärsivällisyydestä, Bopardikar sanoo.

Kansainvälisyyden edistämisessä tärkeintä on lähteä liikkeelle: kun yritys palkkaa yhden eri etnistä taustaa edustavan henkilön, tämä johtaa usein myös uusiin rekrytointeihin. – Sillan yli pääsee askel kerrallaan.

 

***

Heidi Jaatinen on automaatiotekniikan ja tuotantotalouden ammattilainen, joka on työskennellyt monipuolisissa suunnittelutehtävissä ja projektipäällikkönä mm. Rejlersillä, Swecolla ja Nesteellä. Marraskuussa 2022 Jaatinen valittiin Business Unit Manageriksi Rejlersin Control-yksikköön Oulussa.

Snehal Bopardikar on intialainen automaatioinsinööri, joka on työskennellyt muun muassa Siemensillä ja Olkiluoto 3:ssa, sekä toiminut yrittäjänä. Bopardikarilla on kansainvälisistä kokemusta Saksasta, Belgiasta Intiasta ja Suomesta. Rejlersille hän siirtyi kesällä 2022, ja toimii nyt Business Unit Managerin tehtävässä Vantaan ja Hyvinkään Control-yksikössä.

Lue lisää henkilöstöjohtamisesta Rejlersillä