Helsingin päärautatieaseman ainutlaatuiseen jugendrakennukseen tehty hotelli avasi ovensa huhtikuussa – Rejlers vastasi historiallisen luomuksen sähkösuunnittelusta

Eliel Saarisen suunnittelema, vuonna 1909 valmistunut nelikerroksinen Helsingin päärautatieaseman hallintorakennus oli aikansa suurimpia virastotaloja. Nyt yli 100 vuoden jälkeen se avasi ovensa yleisölle hotellina huhtikuussa.

Upea Scandic Grand Central Helsinki onkin vertaansa vailla: jugendtyylinen arvorakennus huokuu vanhanajan charmia, joka yhdistyy ajattoman tyylikkääseen sisustukseen ja moderniin tekniikkaan.  Rejlers Finland Oy:n vastuullinen sähkösuunnittelija Tapio Kilpimaa vastasi hankkeen sähkösuunnittelusta. Kohteen tele- ja turvajärjestelmien suunnittelun toteutuksesta vastasi Jari Liimatainen ja monioperaattoriverkon suunnittelijana toimi Jouni Pekonen. Kohteen korjauspuolen arkkitehtinä toimi Arkkitehdit Soini & Horto Oy ja uudisosan arkkitehtinä Futudesign Oy. Hankkeen sisustussuunnittelusta, konseptisuunnittelusta ja hotellin layoutista vastasi Puroplan Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Puro.

Moderni rakennus vanhoissa puitteissa

Historiallisesta taustastaan huolimatta, hotellista on tehty moderni rakennus, modernilla tekniikalla vanhoissa puitteissa. Satavuotiaan hallintorakennuksen mittakaava on massiivinen: hotellihuonekäytävistä pisin on 150 m ja huoneiden lukumäärä on 491.  Hotelliin kuuluu myös uudisrakennusosa, joka sijaitsee sisäpihalla.

Rakennusvalvonnan virallisessa luokituksessa kohde on poikkeuksellisen vaativa. Rakennus on suojeltu siinä missä päärautatieasemakin, mikä on aiheuttanut suunnittelulle omat haasteensa. Esimerkiksi suojelluille hotellikäytäville ei ole saanut asentaa mitään talotekniikkaa, vaan kaikki tekniikka on kuljetettu huoneiden, eteisten ja kylpyhuoneiden puolelta. Käytävien lisäksi muita erityisen suojelun kohteita ovat muun muassa portaikot, pääjohtajan huone sekä rakennuksen ulkopuoli vesikattoineen.

Rakennus on kauttaaltaan sydänmuurien rajaama keskikäytäväratkaisu. Kantavat seinät ovat tiilestä muurattuja, pääosin kahden kiven seiniä, ja välipohjat ovat aikanaan uraauurtavia raudoitettuja betonirakenteita. Ullakko on puurakenteinen. Vanha katto­rakenne on pääosin säilytetty. Lähtökohtaisesti välipohjarakenteet eivät täyttäneet nykyvaatimuksia, joten niihin lisättiin erilaisia vaimennuskerroksia, jotta nyky­määräykset saavutetaan. 

– Alakatot tulivat lisäeristerakenteiden vuoksi alemmaksi kuin alun perin oli tarkoitus. Pelkästään alakattojen valaisinsuunnittelulla on ollut merkittävä osuus hankkeessa järjestelmineen ja himmentimineen. Katossa on varmasti noin 10 000 valaisinpistettä. Tässä kohtaa haluan nostaa esiin sähkö­suunnittelija Anna Degerlundin Rejlersiltä. Hän oli hämmentävän luova ja hyvä sähkösuunnittelija, toteaa Jaakko Puro.

****

Koko artikkeli luettavissa kokonaisuudessaan Projektiuutisissa.